Ilmaisin itseäni ilmeisesti hieman epäselvästi. En usko että linnavuoria on ainakaan joka paikassa käytetty vartiointipaikkana, juuri sen vuoksi että hyökkäyksiä on tapahtunut harvoin ja vartiointi olisi sitonut arvokasta työvoimaa. Ne ovat olleet nimenomaan pako- sekä merkinantopaikkoja. Todennäköisesti hyökkääjät on havaittu muuten, ja linnavuorelle on sen jälkeen kiirehditty sytyttämään merkkitulet. Tulen on yöaikaan ja savupatsaan päivällä nähnyt kaukaa, jolloin on sytytetty tulet seuraavalle vuorelle ja niin edelleen. Näin on ehditty nopeasti varoittaa lähestyvästä vihollisesta ja valmistautua vastahyökkäykseen. Naiset, lapset ja vanhukset taas ovat vetäytyneet linnavuoren suojaan.
Siitä on hyvä kertomus (ruotsalaisessa riimukivessä) viikinkien tekemästä ryöstöretkestä Hämeeseen noin vuonna 1050, hyökkääjiä oli noin 200 sadassa aluksessa noin 2000. He tulivat Kokemäenjokea Nokialle, jossa ryöstivät turkisvaraston. Sieltä heidän oli tarkoitus edetä Suomenlahdelle sisävesistöjä pitkin, mutta turpaan tuli, koska hämäläiset olivat vastassa ja suurin osa laivastosta tuhoutui. Vastaiskun valmisteleminen on edellyttänyt nopeaa viestimistä, joka ei ole ollut mahdollista oikein muuten kuin merkkitulien avulla. Kannattaa googlettaa kyseinen kertomus.
Pohjois-Karjala on kuulunut itäiseen vaikutuspiiriin 1600-luvun alkuun asti, vasta Stolbovan rauhassa 1617 se on jäänyt Ruotsin vallan alle. Varmasti kaupankäynti itään on jatkunut senkin jälkeen, onhan se ollut karjalaisten alueen länsiosia ja keskuspaikat ovat olleet nykyisessä Venäjän Karjalassa.
Tuohon ajoitusongelmaan ei voi vastata muutaman metallilöydön perusteella, koska esimerkiksi puukot ovat olleet samantyyppisiä vuosisatoja. Se edellyttää tarkempia arkeologisia tutkimuksia. Monet muinaislinnat ovat olleet käytössä satojen vuosien ajan tehdyistä löydöistä päätellen, oma mielipiteeni on että jotkut niistä ovat olleet myös kalmistoina (perustuu Appelgrenin muinaislinnat-kirjasta tekemiini päätelmiin).
Vesireitit sillä alueella näkyvät kulkevan pääsääntöisesti pohjois-luoteesta etelä-kaakkoon. Koverosta näkyy menevän vieläkin selvä vesireitti kaakkoon Saaroiseen Venäjän rajalle, mihin siitä niin on hankala sanoa ilman vanhojen karttojen tutkimista. Luoteeseen näkyy menevän ihan hyvä reitti Enoon. Täytyy myös muistaa että harjut ovat muodostaneet tärkeimmän maayhteyden niin silloin kuin nykyäänkin, harjujen pääsuuntaus on sama kuin vesistöjen, Salpausselkiä ja muita poikittaisharjuja lukuunottamatta.
Mutta en voi muuta kuin onnitella Ilomantsi, olet tehnyt loistavan päätelmän siitä Koveron linnavuoresta, mielestäni kunnia löytämisestä kuuluu sinulle, joku muu vain todisti todeksi päätelmäsi. Tieteessä monesti yhden tekemän teorian todistaa oikeaksi joku muu, joskus vasta pitkän ajan kuluttua. Kunpa itsekin löytäisin linnavuoren
![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)