Itseasiassa ensimmäinen muuttoliike reilu 10 000 vuotta sitten oli nimenomaan idästä/kaakosta. Ruotsin pohjoisosat olivat silloin vielä jäätiköiden alla ja sieltä olisi ollut aika hankala kävellä tänne. Kun jääkausi loppui niin muuttoa tapahtui jo monelta suunnalta, edelleen idästä, skandinaavisen kulttuurin muuttoa ehkä Ruotsista Ahvenanmaan kautta ja jo hyvin aikaisessa vaiheessa Norjan rannikkoa pitkin Lappiin. Jo vanhemmalla kivikaudella oli erilaisia kulttuurillisia ryhmiä tässä maassamme, ja alueelliset erot ovat pysyneet näihin päiviin saakka. Nykyinen ruotsinkielinen rannikkoalue on ollut jo silloin kulttuuriltaan erilaista kuin sisämaa tai Lappi. Kulttuurilliset piirteet ovat vaihtuneet, mutta alue on pysynyt samana. Se viittaisikin omasta mielestäni siihen ettei asutus ole voinut hävitä missään vaiheessa, muutenhan niin selvää aluejakoa ei ole voinut pysyä.Bumerangi kirjoitti:Ainahan muuttoliike on tapahtunut rannikkoseutuja pitkin ja vesistöjä pitkin sisämaahan. Tästä syystä asutustiheys on ollut rannikolla yksinkertaisesti tiheämpää. Täytyy muistaa, että vedenpinta on koko ajan laskenut maan kohoamisen takia, jolloin myös asutus on seurannut rannikkoa etelään. Pronssin yleistyessä sen yleisempi esiintyminen on myös silloisella rannikkoseudulla.
Jatkuvasti ajatellaan, että muuttoliike alkoi idästä venäjän puolelta. On totta, että mm. permiläisen pronssitaiteen levinneisyys on tämän itäisen, myöhäisemmän muuttoliikkeen aikaansaannosta.
Mutta, kivikaudella oli maayhteys myös Ruotsin ja Tanskan välillä, jota kautta ihminen saapui myös Ruotsiin. Tätä kautta tuli varhaisempi läntinen muuttovirtaus pohjoispohjanmaalle ja siitä etelään. Tästä syystä Pohjanmaalla on suomen vanhimmat röykkiöt.
Kutkuttava ajatushan olisi ollut, jos tätä maayhteyttä Ruotsin ja Tanskan välillä ei olisi koskaan ollut ja pääasiallinen muuttoliike olisi tapahtunut kokonaan idästä. Silloin Suomen alue olisi ollut pisimpään asuttu ja samalla kehittynein seutu skandinaaviassa. En väitä, etteikö näin olisi ollutkin, mutta todisteet, tai niiden puuttuminen kertoo muuta.
Pohjanmaan vanhimmat röykkiöt ovat nimenomaan tuon kulttuurirajan pohjoisreunalla, ajoitettu noin 4000-4500 vuotta vanhoiksi, ihmisiä oli siis asunut silläkin alueella jo tuhansia vuosia. Ne liittyvät paikalliseen pyyntikulttuuriin, eivät eteläisen ja lounaisen Suomen rannikkokulttuuriin.
Pronssikautista esineistöä ja asutuksen merkkejä on löydetty Suomesta vähän, 1960-luvulle asti lähinnä rannikolta. Sen vuoksi on oletettu että kulttuuri oli vahvinta nimenomaan siellä ja maamme sisäosissa oli alkukantaisia metsästäjiä. Sen jälkeen sisämaasta on kuitenkin löytynyt paitsi pronssiesineitä niin erityisesti Kainuun alueelta valumuotteja ja valupaikkoja. Ehkäpä legendat Kainuun kuninkaista eivät olekaan niin puppua...
Suurin ongelma on edelleen juuri tuo oletus että kulttuurimme on ollut rannikolla, ei sisämaassa. Sen vuoksi tutkimuksetkin ovat keskittyneet rannikolle (ja peltoalueille), mikäli vastaavalla intensiteetillä tutkittaisiin myös sisämaata (ja metsäalueita) saattaisi sieltä löytyä melkoisia yllätyksiä. Mielenkiintoinen yksityiskohta juuri tuota aiemmin mainitsemaani rannikon kulttuurialuetta ajatellen on, että ruotsinkielisen rannikon katkaisee Porin seudulla suomenkielinen alue, jolta on löytynyt ne kaikkein rikkaimmat pronssikautiset löydöt...
. Luulen vaan että yksi syy varhaismetallikautisten asuinpaikkojen puuttumiseen on se, että asutus ainakin osalla paikkoja on jatkunut katkeamattomana ja mahdolliset merkit aiemmasta toiminnasta ovat hävinneet. Samoin rautakautisen esineistön vähyyttä selittäisi se, että miekoille ja keihäille ei ole enää ollut käyttöä, ja ne on aikojen kuluessa taottu auroiksi. Mutta jos valveutuneet harrastajat jatkavat tähän malliin ja onni sattuu kohdalleen, ehkä uusien löytöjen ansiosta 10 vuoden päästä koululaiset lukevat aivan toisenlaisesta Suomen historiasta.
Olisiko mahdollisesti jotain massiivista kallioveistosta kun nimikin on Kovero...
