Tässä piippailumaastoa. Toisinaan harrastaessa käy tuuri ja saa kiinnostuneen lapiomiehen mukaan eikä tarvitse itse hikoilla. Tällä kertaa sain rautakankimiehen. Maa oli kilahtanut kunnon routaan, eikä pelkällä lapiolla päässyt monessakaan kohtaa löytöihin käsiksi.
Kännykkä tuntui kuivaharjoittelussa antavan samanlaisen signaalin kuin mikä tahansa selkeä löytö, eli vahvan gaussisen. Näin ollen en voinut tietää mikä signaali olisi mahdollisesti kännykkä. Jokainen piippi piti jäisessä maassa kaivaa laajalta alalta auki, ettei olisi tullut paloiteltua puhelinta samalla. Ihme tapahtui ja tunnin puhjaamisen jälkeen kännykkä löytyi 30 cm syvyydestä! Isäntä oli onnesta soikeana. Rauhoituttuaan hän kyseli paljonko haluan löytöpalkkioksi. Kieltäydyin kohteliaasti rahasta, mutta piirsimme sen sijaan karttaan kaikki mahdolliset paikat joihin voin keväällä mennä piippailemaan. Naapurin pellotkaan eivät kuulemma ole mikään ongelma. Isäntä hallinnoi melkein puolta pitäjää alueella, josta uskon tekeväni hyviä löytöjä aiempien kokemusten perusteella. Tämä toki nähdään sitten keväällä, ellei loppukuuksi tule vesikeli. Juttelimme vielä pitkät pätkät alueen historiasta ja harrastuksesta yleensä.
Pari löytöä oli pakko ottaa mukaan jäisen savipaakun sisällä ja sulatella sisällä, koska ne eivät lapiolla kolauttamalla hajonneet.
Kännykän etsimisen sivutuotteena tuli muita löytöjä. Kohtuukuntoinen 1/12 skilling 1805, 1 penni 1867 tavanomaisena versiona (II), kukkanappi sekä kiväärikaliiberin musketinkuula.
Skillinki.
