Tänään olikin sitten niin kamalan hieno ilma, että päätin tilaisuuden tultua lähteä iltapäiväksi tutkimaan kaupungin viheralueita.
Nyt kun vielä liki joulukuun puolessavälissä on maa edelleen sula ja lämpöäkin riittää kokonaista 5 astetta, ei tuulenpuuskien riepottelu ja veden piiskaaminen päin näköä tunnu missään.
Ensimmäinen pintalöytö aloitti yhä syvemmälle liejuun (ja menneisyyteenkin) vajoavan matkani.
Pieni mutta napakka signaali sniperilla, aika korkea id, senhän on pakko olla... kuparinen puistopenni.
Eikä pian kesken session ylleni putoava hämärä haitannut pyrkimystäni vajota entistä syvemmälle.
Heran pieksut, mitä sieltä löytyy, kaupungin viheralueen liejusta...! Nyt ovat ne Fisherin salaiset asetukset vissiin kohdallaan! Tunnistin hämärässä pinpointterin valossa merkkarirahatyyliset kohoumat ja pulleiden kruunujen muodon. Kylläpä pieneltä ja kilpaillulta reviiriltäni kaupungista öörejäkin löytyy.
Lantti oli lyöty niin sivuun aihiosta, että elättelin vielä tässä vaiheessa toivoa vielä jopa yli sata vuotta omaan ennätystäni vanhemmasta löydöstä... No, sitten löytyi tunnelman lässäyttävä eurokolikko vain 15 sentin päästä (ja kotona ne örkin odotettua vaatimattomammat speksitkin sitten selvisivät).
Etsinnät mutavellissä jatkuivat, sade sekä tuuli yltyivät ja hämärä muuttui pian pimeäksi. Tässä näkee pin-pointterin LED-valon ensimmäistä kertaa 5 markkaa vuodelta 1946, ja toinen samanlainen vuodelta 1948 ihmetteli pian samaa valoilmiötä ihan vieressä.
Varsin raavaat olosuhteet vaadittiin äijä-örkin löytämiseen, vaatteet aivan läpikastuneet ja kurassa. Ei niitä örenkejä näköjään kesäisiltä kukkaniityltä löydetäkään, vaan samanlaisessa kuravellissä samalla tavalla tarpomalla kun ne on hukattukin. Järkeenkäypää ja oikeudenmukaista.
Tässä päivän muuta esinelöytöä märästä ja pimeästä nuoremmasta vanhempaan (kotona putsattuna).
Matchbox-pikkuauton pohja, series No56 BMC 1800, Lesley Products, 1969
Partaveitsen kahva, vihreää bakeliittia tms. sekä muita osia.
Suomen Leijona nappi ja A III A korkki, osaisiko joku kertoa tarkemmin tuon korkin iän?
Mielestäni hienoimpia löytämiäni tämmöisiä; lyijysinetti vuosiluvulla 1872 ja jonkunlainen metalliplakaatti, jossa nimi käsialalla peilikuvana.
Ylläoleva plakaatti nimellä ja peilikuvakohokaiverruksella "Paul Karelius" (peilikuva käännetty takaisin). Kukahan turkulainen herra oli kyseessä, lieneekö kuuluisakin? Apua Turkulaiset, niin saavat jälkeläiset omansa.
Nappi ja pari solkea, löydöt menivät tänäään nuoremmasta vanhempaan suuntaan ja olivat ainakin minulle poikkeuksillisia kaupunkilöydoiksi. Sattuikohan ns. sweet-spot tarkasteluun.
MUTTA: Tässä se nyt on:
1/6 ör 1708. Sivuaa vanhinta lanttiennätystäni, jonka vahingossa löysin pelkkänä poikasena mummolan puutarhassa kaivellessani. Kauanpa kesti etsimellä päästä samaan kuin leikkilapiolla! Ei tullut sentään uutta ennätystä, harmin paikka. No hyvä näinkin. Nytpä joutuu pähkäilemään löydön toimittamista MV:lle.
Kelpasi nimittäin varsin hanakasti täkäläiselle museokeskukselle tunnistamattomaksi kulunut 1600-luvun öörekin ja jopa kopeekka 1800-luvun alusta viime toukokuussa. Niillä on ilmeisesti aika ankeat kokelmat sitten.
Kunhan nyt ensi toimittavat lupaamansa kuvat ja raportin näistä jo luovuttamistani. Näin sovittiin omakustanteisen apuni vastikkeeksi. Eipä vaan ole kuulunut, we have this thing called "reilumeininki" here in Turku. Sittemmin tuo niin auvoisasti alkanut yhteistyö on kuulemma alkanut vähän enemmänkin hapantua... linnut visertelivät puskista.
Tässäpä vielä kova esinelöydöistä tänä tuulisena, pimeänä ja märkänä joulukuun kymmenentenä päivänä AD 2014.
Kuparimarkat 1946 ja 1948 tarkemmassa syynissä kotikammarilla (EDIT: olivatkin 5 markkaisia kuparimessinkiä). Mugshot.
Ja tässä vielä tavanmukaisesti koko ryöstösaalis (2014-12-10, Turku) luokkapotretissa.
KOLIKKOLINNA v.1.0!!
muuten on kyllä tunnelmallista 
