aarremaanalla.com

Argeologi kirjoitti:
. Jos joku taistelupaikka ei ole kaavakartassa, johtuu se siitä, että sitä ei aikoinaan ole vielä katsottu suojelun arvoiseksi. Nyt on.

Kyseisten alueiden kaavat on tehty pääosin muutamavuosi sitten, uusimmat muutokset vuosisitten. Eipä ole museovirasto niihin puuttunut. Kaavan tekeminen johonkin on suhteellisen nopea toimenpide. Jo rakennetulle taistelukentälle ei voi olla mitään kaivamiskieltoa ja näissä olevat puistokaistaleet vapaita alueita.

Cockle kirjoitti: Kiitoksia asiallisesta ja perustellusta vastauksesta. Täytyy tutkia laittamaanne linkkiä, kunhan aikanaan pääsen siirtymään tältä puhelimen näytöltä tietokoneen ääreen.

Keskustelun ensimmäisen sivun lopulla kirjoitin aiheeseen liittyen, että taistelujen molemmilla osapuolilla lienee aikanaan ollut tapana kirjata ylös ja analysoida taistelujen kulku hyvinkin tarkasti. Tuleva sotamenestys vaatinee taisteluanalyysejä ja tämä asia lienee sotilasjohdoille ollut selvää jo vuosituhansia.

Minkä verran kyntöauran siirtämien musketinkuulien löytöpaikat ja -määrät antavat sellaista kirjaamatonta/olennaista lisätietoa taistelujen kulusta, mitä Ruotsin ja Venäjän sota-arkistoista ei jo ole löydetty? Kenties joihinkin taisteluihin antavat ja joihinkin taas ei. Tästä päästäänkin jälleen tähän "automaattisen" rauhoituksen mielekkyyteen. Muinaismuistolakiin tai muinaisjäännösrekisteriin taistelukentät on kuitenkin kirjattava suojelualueiksi, ennen kuin niistä tulee "automaattisesti" rauhoitettuja.

Kiitos! Teitittely saa minut tuntemaan itseni todella tärkeäksi

Ikävä kyllä taistelupaikat ja muinaisjäännöshallinto menevät aika suurelta osin ohi oman osaamiseni. Varmasti on olemassa kuvauksia taistelujen kulusta, mutta tuskin kaikista taisteluista niitä on tehty ja jos onkin, niin ne eivät vältämättä ole säilyneet tähän päivään. Tässä pitää myös muistaa yksi arkeologian hyvistä puolista suhteessa kirjallisiin lähteisiin, eli se että "roska ei valehtele". Eli arkeologisella tutkimuksella voidaan tarkistaa, että ovatko kuvaukset todenmukaisia vai onko kirjoittaja/kertoja kaunistellut asiaoita tai suorastaa valehdellut. Lisäksi arkeologisilla tutkimuksilla voidaan saada tietoa sellaisita yksityiskohdista jotka eivät kuvauksiin koskaan päätyneet.

En pysty arvioimaan sitä missä määrin tutkimus kulloinkin tuo lisätietoa (varsinkaan jos tutkimusta ei ole tehty) ja nämä asiat ovat varmasti tapauskohtaisia. Eipä tutkimuksen tuoman lisätiedon määrää taida tietää kukaan muukaan etukäteen ja se onkin luultavasti keskeisin syy "automaattiseen rauhoittamiseen". Tutkimusresurrsit eivät Museovirastolla yksinkertaisesti riitä ja siksi katsotaan, että paikka on syytä rauhoittaa, jotta lisätuho saadaan minimoitua siihen asti kunnes paikan suojelutarve ja tutkimuspotentiaali saadaan paremmin arvioitua. Mutta kuten täällä on moni todennut, raha tuppaa jylläämaan Suomessa, ja tästä syystä moni kulttuurihistoriallinen kohde tuhoutuu ennen kuin kunnollisia tutkimuksia on ehditty tehdä. Perusteluna tällaisissa tapauksissa on yleensä haitat ylittävä yleinen hyöty.

ps. Linkkaamni tutkimus on vain yksi monien joukossa, eikä välttämättä mitenkään paras mahdollinen. Laitoin sen lähinnä esimerkiksi siitä, että kyntämisen vaikutuksia kyllä tutkitaan.

paukar kirjoitti:
Kyseisten alueiden kaavat on tehty pääosin muutamavuosi sitten, uusimmat muutokset vuosisitten. Eipä ole museovirasto niihin puuttunut. Kaavan tekeminen johonkin on suhteellisen nopea toimenpide.

Näin varmasti on. Muinaismuistohallinto ei pysty nykyiselleen kurjistettuna pysymään kehityksen perässä ja varmasti paljon puutteita löytyy. Näistä kannattaa kysellä suoraan Museovirastolta. Kyseessähän voivat olla paikat, joita ei ole katsottu enää suojelun arvoisiksi tai sitten kysymyksessä voi olla kaavoittajan virhe, Musseoviraston virhe, tms.

paukar kirjoitti: Jo rakennetulle taistelukentälle ei voi olla mitään kaivamiskieltoa ja näissä olevat puistokaistaleet vapaita alueita.

Tämä asia ei ole ihan noin musta-valkoinen sekään. On varmasti taistelukenttiä, joita ei enää katsota suojelun arvoisiksi esim. rakentamisen myötä tapahtuneen laajamittaisen tuhoutumisen takia. Näistäkin kannattaa kuitenkin kysyä viranomaisilta sillä joka tapauksessahan pitäää yli 100 vuotiaista maalöydöistä kysyä, että pitääkö ne toimittaa museoon vai ei. Eli laki tulee vastaan teki niin tai näin. Helpommalla pääsee kun kysyy toimintaohjeet etukäteen.

Pahasti ei mene vikaan kun pitää mielessä perustuslain 20§.

Muinaismuistorekisterissä on pieni pyöreä piste taistelupaikan merkkinä. Taistelualue on kuitenkin luokkaa kilometrejä. Tuo pistekin on vaan siinä mihin sattui tulemaan. Minne asti rajattoman rauhoittamisen kannattajien mielestä rauhoitus ulottuu? Koko kuntako?

Museovirastolla ei nyt eikä koskaan tulevaisuudessa riitä rahaa alkaa tutkimaan musketinkuulien hajonnasta taistelukentän tykkien sijoituksia, se lienee kaikille aivan selvää.

Simeon kirjoitti:Museovirastolla ei nyt eikä koskaan tulevaisuudessa riitä rahaa alkaa tutkimaan musketinkuulien hajonnasta taistelukentän tykkien sijoituksia, se lienee kaikille aivan selvää.

Tutkimustyötä voi tehdä muukin instanssi/henkilö kuin museovirasto...
T: villimies

Kuten edellä sanoin suojelukohteet tulee merkitä kaavakarttoihin tämä todetaan myös museoviraston omilla sivuilla. Museovirasto ei yksin pysty rauhoittamaan aluetta vaan se joutuu hakemaan tätä maakuntaliitolta tai lääninhallituselta riippuen kaavasta jotka sen jälkeen voivat asettaa tämän suojeluun kuultuaan museovirastoa ja maanomistajaa. Automaatio se ei ole. Museovirasto on tässä asiassa yleensä lausunnonantaja.

Kannattaa käyttää hyväksi koettua maalaisjärkeä. Jos löydöllä on todellista kansallista kulttuurihistoriallista merkitystä, niin tekee sen yhteistyössä museoväen kanssa. Jos vastaus on, että resurssip... jne ,,,, niin tekee kuten itse parhaimmaksi havaitsee. Minulla on myös sellainen käsitys, syntynyt muutaman vuoden aikana, että ne jotka tekevät mitä haluavat, myös parhaiten ottavat muut (asiat) huomioon.

paukar kirjoitti:Museovirasto ei yksin pysty rauhoittamaan aluetta vaan se joutuu hakemaan tätä maakuntaliitolta tai lääninhallituselta riippuen kaavasta jotka sen jälkeen voivat asettaa tämän suojeluun kuultuaan museovirastoa ja maanomistajaa. Automaatio se ei ole. Museovirasto on tässä asiassa yleensä lausunnonantaja.

Tämä on erikoinen väite. Laittaisitko nyt puolestasi faktaa väitteen tueksi? En ole koskaan kuullut, että maanomistajaa olisi kuultu rauhoittamispäätöstä tehtäessä. Päin vastoin, ikävän tavanomaista on, että tieto suojellusta muinaisjäännöksestä ei edes tavoita maanomistajaa. Muinaismuistolain mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat automaattisesti rauhoitettuja. Museovirastoa kuullaan lähinnä silloin jos joku hakee kajoamislupaa ympäristökeskuksesta.

Sw, että muinaisjäännös ei ole kaavakartassa ei tee siitä automaattisesti rauhoittamatonta. Se voi myös tarkoittaa sitä, että se ei ole Museoviraston tiedossa. Suosittelen edelleen kääntymään epäselvissä tapauksissa alueen muinaisjäännöksistä vastaavan viranomaisen puoleen.

villimies kirjoitti: Tutkimustyötä voi tehdä muukin instanssi/henkilö kuin museovirasto...
T: villimies

Tämä on hyvä pointti ja tällaisessa tutkimuksessa metallinilmaisimila ja niiden osaavillaa käyttäjillä on varmasti paikkansa.

Arkeologi kirjoitti:

villimies kirjoitti: Tutkimustyötä voi tehdä muukin instanssi/henkilö kuin museovirasto...
T: villimies

Tämä on hyvä pointti ja tällaisessa tutkimuksessa metallinilmaisimila ja niiden osaavillaa käyttäjillä on varmasti paikkansa.

Juuri joku viime sotien taistelupaikoista olisi hyvä paikka pilottihankkeelle.
MV:n ja järjestäytyneiden harrastajien yhteistyössä haravoitaisi alue läpi, paikat merkaten ja löydöt kuvaten. Mahdolliset tarkemmat kaivaukset suorittaisi MV halutessaan myöhemmin.
Sopivia paikkoja on Suomessa ainakin satoja.
Luulisi jollekin alueelle olevan mahdollista järjestää tällainen kokeilu.

Normaalin iltapiipparoinnin ongelmanahan on juuri tämä löytöpaikan dokumentointi jokaisen hylsyn ja luodin tarkkuudella. Jos kirjalliset työt hoitaisi joku muu, kuin itse metallinetsijä niin homma olisi joutuisaa. Käytännön toteutukseen ei MV:tä edes välttäämättä tarvittaisi jolloin ei "sidottaisi resursseja", vaan rooli olisi luvanantaja ja tiedon vastaanottaja.
Tällaiseen tulevaisuuteen minä jaksan uskoa yhdistyksen puitteissa, yksittäisten harrastajien kohdalla tällainen tuskin tulee koskaan yleiseksi käytännöksi.

Pilottihankkeen lopputuloksena voisi tietysti olla myös todennäköinen toteamus tuhannen luodin ja kahden tuhannen hylsyn jälkeen: "eihän tässä oo mitään järkee"

Arkeologi kirjoitti:

paukar kirjoitti:Museovirasto ei yksin pysty rauhoittamaan aluetta vaan se joutuu hakemaan tätä maakuntaliitolta tai lääninhallituselta riippuen kaavasta jotka sen jälkeen voivat asettaa tämän suojeluun kuultuaan museovirastoa ja maanomistajaa. Automaatio se ei ole. Museovirasto on tässä asiassa yleensä lausunnonantaja.

Tämä on erikoinen väite. Laittaisitko nyt puolestasi faktaa väitteen tueksi? En ole koskaan kuullut, että maanomistajaa olisi kuultu rauhoittamispäätöstä tehtäessä. Päin vastoin, ikävän tavanomaista on, että tieto suojellusta muinaisjäännöksestä ei edes tavoita maanomistajaa. Muinaismuistolain mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat automaattisesti rauhoitettuja. Museovirastoa kuullaan lähinnä silloin jos joku hakee kajoamislupaa ympäristökeskuksesta.

Sw, että muinaisjäännös ei ole kaavakartassa ei tee siitä automaattisesti rauhoittamatonta. Se voi myös tarkoittaa sitä, että se ei ole Museoviraston tiedossa. Suosittelen edelleen kääntymään epäselvissä tapauksissa alueen muinaisjäännöksistä vastaavan viranomaisen puoleen.

Luetun ymmärtäminen riittää. Otteita seuraavista laeista
Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 "Tämä suoja-alue voidaan määrittää kiinteistötoimituksessa tai siitä voidaan
sopia maanomistajan ja Museoviraston kesken taikka alueellinen ympäristökeskus voi jomman kumman hakemuksesta vahvistaa rajat (5 §)." ja "8.6.2
Muinaisjäännökset asemakaavoituksessa
Muinaismuistolain 13 §:n mukaan maankäyttöä koskevia hankkeita ja kaavoitusta suunniteltaessa tulee selvittää, onko kohdealueella kiinteitä muinaisjäännöksiä. Museoviraston ylläpitämästä valtakunnallisesta muinaisjäännösrekisteristä saa tietoja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Jos kaava-alueella on kiinteitä muinaisjäännöksiä, asiasta on neuvoteltava Museoviraston kanssa. Neuvottelussa on kuultava maanomistajaa. Kiinteät muinaisjäännökset merkitään kaavaan." Muinaismuistolaki 5 §, 13 §.

paukar kirjoitti:

Arkeologi kirjoitti:

paukar kirjoitti:Museovirasto ei yksin pysty rauhoittamaan aluetta vaan se joutuu hakemaan tätä maakuntaliitolta tai lääninhallituselta riippuen kaavasta jotka sen jälkeen voivat asettaa tämän suojeluun kuultuaan museovirastoa ja maanomistajaa. Automaatio se ei ole. Museovirasto on tässä asiassa yleensä lausunnonantaja.

Tämä on erikoinen väite. Laittaisitko nyt puolestasi faktaa väitteen tueksi? En ole koskaan kuullut, että maanomistajaa olisi kuultu rauhoittamispäätöstä tehtäessä. Päin vastoin, ikävän tavanomaista on, että tieto suojellusta muinaisjäännöksestä ei edes tavoita maanomistajaa. Muinaismuistolain mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat automaattisesti rauhoitettuja. Museovirastoa kuullaan lähinnä silloin jos joku hakee kajoamislupaa ympäristökeskuksesta.

Sw, että muinaisjäännös ei ole kaavakartassa ei tee siitä automaattisesti rauhoittamatonta. Se voi myös tarkoittaa sitä, että se ei ole Museoviraston tiedossa. Suosittelen edelleen kääntymään epäselvissä tapauksissa alueen muinaisjäännöksistä vastaavan viranomaisen puoleen.

Luetun ymmärtäminen riittää. Otteita seuraavista laeista
Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 "Tämä suoja-alue voidaan määrittää kiinteistötoimituksessa tai siitä voidaan
sopia maanomistajan ja Museoviraston kesken taikka alueellinen ympäristökeskus voi jomman kumman hakemuksesta vahvistaa rajat (5 §)." ja "8.6.2
Muinaisjäännökset asemakaavoituksessa
Muinaismuistolain 13 §:n mukaan maankäyttöä koskevia hankkeita ja kaavoitusta suunniteltaessa tulee selvittää, onko kohdealueella kiinteitä muinaisjäännöksiä. Museoviraston ylläpitämästä valtakunnallisesta muinaisjäännösrekisteristä saa tietoja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Jos kaava-alueella on kiinteitä muinaisjäännöksiä, asiasta on neuvoteltava Museoviraston kanssa. Neuvottelussa on kuultava maanomistajaa. Kiinteät muinaisjäännökset merkitään kaavaan." Muinaismuistolaki 5 §, 13 §.

Siis ennenkuin siihen maahan on käyttöpaineita tai sitä aletaan kaavoittaa ei tarvitse kuulla maanomistajaa.
Juuri näin on tuon häviämäni jutun kanssa, maanomistajaan ei ole oltu yhteydessä laisinkaan vaikka tapauksesta on yli 10 vuotta.
Tämä siis koska sitä ei olla kaavoittamassa.

paukar kirjoitti: Luetun ymmärtäminen riittää. Otteita seuraavista laeista
Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 "Tämä suoja-alue voidaan määrittää kiinteistötoimituksessa tai siitä voidaan
sopia maanomistajan ja Museoviraston kesken taikka alueellinen ympäristökeskus voi jomman kumman hakemuksesta vahvistaa rajat (5 §)." ja "8.6.2
Muinaisjäännökset asemakaavoituksessa
Muinaismuistolain 13 §:n mukaan maankäyttöä koskevia hankkeita ja kaavoitusta suunniteltaessa tulee selvittää, onko kohdealueella kiinteitä muinaisjäännöksiä. Museoviraston ylläpitämästä valtakunnallisesta muinaisjäännösrekisteristä saa tietoja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Jos kaava-alueella on kiinteitä muinaisjäännöksiä, asiasta on neuvoteltava Museoviraston kanssa. Neuvottelussa on kuultava maanomistajaa. Kiinteät muinaisjäännökset merkitään kaavaan." Muinaismuistolaki 5 §, 13 §.

Maankäyttö- ja rakennuslain ohjeissa puhutaan muinaisjäännöksen suoja-alueesta ei itse muinaisjäännöksestä. Muinaisjäännös on automaattisesti suojeltu ja voi kattaa hyvinkin laajan alueen, kuten vaikkapa kylätontin tai kivikautisen asuinpaikan tapauksessa. Muinaisjäännöksellä on automaattisesti 2 metrin suoja-alue alkaen sen määritellyistä rajoista (tai näkyvistä rajoista jos rajoja ei ole muuten määritelty), mutta tarvittaessa sitä voidaan myös kasvattaa alueelle, jolla varsinaista muinaisjäännöstä ei ole. Tällöin pitää kuulla maanomistajaa.

Maanomistajaa pitää myös kuulla jos aluetta kaavoitetaan ja kaava-alueella on Museovirasston rekisterissä olevia muinaisjäännöksiä. Tällöin kaavoittaja neuvottelee Museoviraston kanssa tarpeellisista toimenpiteistä muinaisjäännöksen suojelemiseksi ja samalla kuullaan myös maanomistajaa. Maanomistajalla tai kaavoittajalla ei kuitenkaan ole mitään sanomista muinaisjäännöksen suojelustatukseen vaan kysymys on tässäkin muinaisjäännöksen rajojen ulkopuolelle ulottivan suoja-alueen määrittelystä. Itse muinaisjäännös on automaattisesti suojeltu.

Ihmettelinkin, että miten käsityksemme voivat erota niin paljon toisistaan, mutta kysymys olikin puhtaasta väärinymmärryksestä. Muinasjäännöksen kattama alue ja muinaisjäännöksen suoja-alue ovat kaksi eri asiaa.

Ei museoviraston kanssa voi mitään yhteistyötä oikeasti tehdä. He ovat virkamiehiä, todennäköisesti 15? palvelusuoden jälkeen kesäloma on ainakin 8 viikkoa. vähemmästäkin laiskistuu,,, ja menettää löytämisen riemun (näitäkin on, joilla se in tallella, mutta poikkeus vahvistaa säännön). Rohkeasti kohti uusia löytöjä!
Argelogille: ei kannata olla idealisti, saaristosta löydetyt rahat ja korut ms. myydään Ruotsiin. Ei tässäkään ole järkeä.

Tässä vielä löytötavaralaista:


Kittilän nimismies Juha Tuhkala keskeytti keskiviikkona Pidä Lappi siistinä -yhdistyksen sotaromun keräystyöt. Tuhkalan päätöksen taustalla on muutaman sotaromujen historiallisesta arvosta huolestuneen henkilön kantelu.
Tuhkalan tulkinnan mukaan sotaromun keräämiseen tarvitaan myös sen omistajan eli puolustusministeriön lupa. Löytötavaralain 30. pykälässä sanotaan, että suomalaisten ja muiden jälkeensä jättämä sotaromu kuuluu puolustusministeriölle.
Lapin sotilasläänin esikunta myönsi yhdistykselle sotaromun siivousluvan heti iltapäivällä, joten tänään torstaina toistakymmentä talkoolaista jatkaa ruostuneiden pellinpalasten keräämistä luonnosta.

http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-su ... sen/95178/

Kysymys kuuluukin, kuinka vanhaa tavaraa voidaan luokitella kuuluvaksi puolustusministeriön omaisuudeksi..?

Niiin????

Fantom kirjoitti:Niiin????

En tiedä kenelle osoitit viestisi, mutta yllä olevan artikkelin mukaan pitää olla myönnetty lupa poistaakseen puolustusministeriön omaisuutta maastosta. Nimismiehen päätös ei oltu kumottu, vaan siivoukseen piti olla erityinen lupa ns sotaromun omistajalta.

Kysymykseni olikin että missä menee raja puolustusministeriön ja museoviraston välissä näissä asioissa. Laitoin jo kyselyn molemmille. Museoviraston asianajaja palaa töihin 2.7 eli sieltä ei saada virallista vastausta ennen sitä eikä varmasti heti sen jälkeenkään.

Jaahas, mites kun viimeyönä löysin pari minie-luotia ja musketinkuulan noin 50 metrin säteellä toisistaan ja ihan satunnaisesti piippailin ulkoilualueella? Eli päivittäisessä käytössä olevalla alueella ihmiset sikailee, hikoilee ja paskoo niin pitääkö nyt asettaa itsensä etsintäkieltoon koska punaiset ja valkoiset on ottanut matsia tällä kylällä ja noi luodit taitaa olla niitä peruja? Aattelin nimittäin palata paikalle vähän tarkempaan etsintään. Mitään mestan suojeluun edes vähänkään viittaavaa ei ole. (tämä on nyt huumorisviritteinen kyssäri)

Voisin kuvitella että sotaromuksi ei määritellä yksittäisiä löytöjä, mutta kuten kaikki muutkin mielipiteet täällä niin arvaus tämäkin. Joskus kuulin että luoteja pitäisi ilmoittaa poliisille samalla tavalla kuin aseita tai räjähtämättömiä pommeja, mutta en nyt äkkiseltään muista mistä tällaisen kuulin/luin. Se että pelloilla ja metsissä löytyy pari hassua kuulaa niin ei se minusta tee alueesta taistelualuetta. Sitten on eri jos tulee oikein keskittymiä ja myös muuta sotaan liittyvää rekvisiittaa tai jos on jo tiedossa että ko alueella on taisteltu.

Toivottavasti joku virallinen taho ehtisi jossain välissä vastata tähän.

Puolustusministeriöltä ei vielä vastausta mutta MV vastasi näin:

Hei!

Kiitos kysymyksestä, ja pahoitteluni että museoväki on taas lomastani
johtuen hidasta. Yritän tässä parhaan kykyni mukaan valottaa tilannetta:


Kiinteät muinaisjäännökset

Kiinteät muinaisjäännökset on lueteltu muinaismuistolain (295/63) 2 §:ssä.
Tähän luetteloon ei sisälly kohdetyyppiä taistelupaikat. Sen sijaan siihen
sisältyy monia kohdetyyppejä, joita sijaitsee taistelupaikoilla, kuten
asumusten jäännökset (sotilasleirit), hylätyt linnoitukset
(kenttävarustukset, patterin paikat, vallitukset, estekaivannot, ja
–paalutukset), muinaiset hautapaikat (kenttähautaukset, joukkohaudat). Näitä
on selostettu Museoviraston oppaassa Historiallisen ajan kiinteät
muinaisjäännökset, johon joku on keskustelussa jo viitannutkin
(http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-histo ... an-kii.pdf).

Taistelupaikat ovat siis ”muinaisjäännösalttiita” paikkoja, joilla
kaiveleminen voi helposti johtaa kajoamiseen kiinteään muinaisjäännökseen.
Kiinteät muinaisjäännökset ovat automaattisesti rauhoitettuja. Rauhoitus ei
edellytä sitä, että jäännös on esim. merkitty voimassa olevaan kaavaan, ja
myös ennestään tuntemattomat kiinteät muinaisjäännökset nauttivat
rauhoituksen suojaa. Luonnollisesti Museovirasto ponnistelee sen eteen, että
kaikki tunnetut kiinteät muinaisjäännökset olisivat yleis- ja
asemakaavoissa.

Muinaismuistolain 4-5 §:n mukaan kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu
sellainen maa-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen
laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen
ympärille (suoja-alue). Jollei muinaisjäännöksen rajoja ole vahvistettu
sopimuksella tai viranomaispäätöksellä, katsotaan rajojen kulkevan siten,
että suoja-alueen leveydeksi tulee kaksi metriä luettuna jäännöksen
näkyvissä olevista ulkoreunoista. Ongelma on se, että kaikilla
muinaisjäännöksillä, esim. hautapaikoilla, ei ole näkyvissä olevia
ulkoreunoja, jolloin em. kahden metrin sääntöä on mahdotonta noudattaa, ja
muinaisjäännöksen ulottuvuus tulisi tutkimuksin selvittää.

Edellä mainituista syistä taistelupaikoilla kaivaminen on turvallista vasta
sen jälkeen, kun on arkeologisin menetelmin selvitetty, sijaitseeko
kohteessa kiinteitä muinaisjäännöksiä, ja missä kohdin.

Keskustelupalstalla oli pohdittu, miksi rakennushankkeet yms. ovat
mahdollisia, mutta vähäisempi kaivelu ei. Kiinteään muinaisjäännökseen voi
saada luvan kajota. Luvan tulee perustua siihen, että on jokin
maankäyttöhanke, joka arvioidaan sen verran tärkeäksi, että kiinteiden
muinaisjäännösten suojelu väistyy. Kyse voi olla yleisestä tai yksityisestä
hankkeesta. Pääasiassa pyritään turvaamaan molemmat keskenään ristiriidassa
olevat intressit siten, että maankäyttöhankkeen sijoittelua muutetaan tai
muinaisjäännös tutkitaan ennen hävittämistä, mikä taas aiheuttaa viivästystä
ja mahdollisesti lisäkuluja maankäyttöhankkeelle. Rakennuslupa tms. ei ole
lupa kajota kiinteään muinaisjäännökseen, vaan muinaismuistolain mukaiset
menettelyt tulee hoitaa erikseen.


Irtaimet muinaisesineet

Vähintään sata vuotta vanhat rahat, aseet, työkalut, koristeet, astiat,
kulkuvälineet tai muut sellaiset esineet, joiden omistajaa ei tiedetä, ovat
joka tapauksessa muinaismuistolain suojaamia irtaimia muinaisesineitä. On
tapauskohtaisesti selvitettävä, onko esineellä yhteyttä kiinteään
muinaisjäännökseen, mistä riippuu, kuuluuko esine valtiolle lunastuksetta
vai lunastuksenvaraisesti.


Hautarauha

Paitsi että muinaisia hautapaikkoja suojataan kiinteinä muinaisjäännöksinä,
koskee hautoja myös hautarauha. En tiedä, onko hautarauhasta muualla
säännöksiä, mutta ainakin rikoslaissa on siitä oma säännöksensä.

Rikoslain 17 luku 12 §:

Hautarauhan rikkominen
Joka
1) luvattomasti avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan,
ruumisarkun tai hautauurnan,
2) käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla tai
3) turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä,
on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään
yhdeksi vuodeksi.


Parhain terveisin


Matleena Haapala
Lakimies
Museovirasto/Museiverket
www.nba.fi

Eli periaatteessa taistelupaikoilla saisi piipparoida, kunhan alueella ei ole kiinteitä taistelujäännöksiä. Tämä tarkoittaisi, että ainakin isohko osa Suomen sodan aikaisista pelloilla tapahtuneista kahakoista on piipparoitavissa. Hyvä näin.