Teinpä pienen iltakävelyn - ja jotain tarttui matkaankin. Romurahat olisivat toki saaneet jäädä vähemmälle. Ja näin muuan “kesän väsyttämän” herrasmiehen makoilevan pienen pusikon kupeessa. Havaittuaan minut tämä kaveri horjui pystyyn, keräili kamppeensa ja siirtyi muualle jatkamaan illanviettoaan. Jatkoin rauhassa ko. pusikolle päin ja keräsin matkalta pari markan kolikkoa. Sitten ajattelin, että siivoampa tuon tyhjän tölkin tuolta hänen jäljiltään pois. Mutta katso: sehän olikin avaamaton - ja vielä kylmäkin!
Jopa heti tuli lohtua muun saaliin surkeuteen, vaikkei tuo nyt täysi viinakassi ollutkaan, jonka joku täällä joskus kertoi piipanneensa
Mutta kuten ihminen ei elä yksin leivästä, niin ei myöskään metallinetsijä elä yksin pullonkorkeista ja tölkkiklipsuista!
Huomenna heti aamuvarhaisesta uutta matoa koukkuun!
