On tämä vaan kummallinen talvi.
Maaliskuun puolivälissä havahdun taapertavani käännetyllä pellolla yltä päältä siinä itessään ja kuitenkin niin
ikionnellisena tonkien aarteita maanalta. Pehmeä lieju ulottuu melkein viiteen senttiin, kunnes
routa katkaisee etsinnän. Kädessä uuden karhea At pro ja kummallinen äänimaailma.
Kevät tuli aikaisin... vaikka pakkasista saadaankin vielä nauttia useaan kertaan.
Sain kaikesta huolimatta pieniä maistiaisia tulevasta kaudesta 2014.
Taidan laittaa kesän toivelistan jo hyvissä ajoin valmiiksi...
Kauden ensimmäisen reissun satoa

