Tuonela 2011

[Leijona]

Hirmuinen määrä löytöjä
Löytyisipä tuohon soljen kiinnitykseen itse solkiosakin, voisi olla aika hieno.
On niin pieni, että olisikohan polvisoljen osa
Kilikello on tosi siisti.
Tuollaisia sormustimia, joissa ei ole ollutkaan päätä, on kyllä ollut, mutta en muista mihin käyttöön ne on tehty.

[Mc_Mursu]

Hienoja löytöjä ja paljon.

Vanha lainaus Ykiltä:

Löysin itse taannoin samanlaisen avoimen sormustimen. On nimeltään 'Räätälin sormustin'. Avoin sen takia että räätälin tarvitsee suojata sormen sivu kun taasen kotitarvehommissa taas useasti painetaan neula kankaan läpi ja täten sormenpää täytyy suojata.

Yki

Mulla on epäilys, että joissain sormustimissa kärki on ollut rautaa ja ruostunut ajan saatossa pois.

Edit: Ai siellä lukikin, että se on kello. Näyttää hyvin paljon sormustimelta.

[Joness]

Fiuuuu...Erittäin hyviä löytöjä! Onnea!

[Keseppa]

Minusta tuo sun kello/sormustin näyttää enemmänki puukon helalta.

Hienoja löytöjä muutenkin.

[Kapu75]

Äkkiä vilkaistuna näytti kyllä kultakolikolta Perhana kun jo melkein säikähdin. Hyvin kuvattu

[Tri Tuonela]

Minusta tuo sun kello/sormustin näyttää enemmänki puukon helalta.

Hienoja löytöjä muutenkin.

Olet oikeassa. On se puukon hela. Siellä on vielä tikkujakin sisällä.

[Tri Tuonela]

Tuli tehtyä taas kivilöytöjä. Kyseessä on suuri röykkiö-mallinen rajapyykki kallion laella. Pyykki on hyvässä kunnossa, ja neljä apuröykkiötä myös paikoillaan. Vuosilukua en löytänyt. Nykyistä rajan kulmaa ei paikalla ole. Isojaon pitkä suora raja saattaa kulkea kohdalta, tai ehkä vähän ohi. Metsäsuunnittelija on huomioinut pyykin, kun alueella on äskettäin tehty harvennus. Ilman harvennusta en olisi kasaa huomannutkaan. Kultturiympäristön karttaselaimessa ei kohdetta ole. Aiemmin löytämäni vastaavan kohteen suhteen arkeologi kommentoi, että tällainen voidaan lukea kiinteäksi muinaisjäännökseksi, mutta niistä ei usein mene tieto heille asti. Täytyypä ilmoitella tämäkin kohde eteenpäin.


Kissasta sen verran, että se kulkee maastossa mukana irrallaan kuin koira, ja pitää ulkoilusta. Autoa lähestyttäessä se täytyy ottaa kiinni, koska se luikkii karkuun kun huomaa kävelylenkin lähestyvän loppuaan. Tämähän on aivan kauhea off-topic, mutta joku olisi kuitenkin kysynyt mistä se ilmestyi.

[ilkkap]

Kiinnostava röykkiö.
Tuosta Kansalaisen karttapaikasta:

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/aset ... ra&lang=fi

saa kiinteistöjaon ruksaamalla esille. Näkyykö röykkiö jonkun nykyisen rajan kohdalla?

[villimies]

Ihan mahtava rajamerkki! Meikä tykkää tällasista ihan täpöllä
heruttelee villimies

[Tri Tuonela]

Näkyykö röykkiö jonkun nykyisen rajan kohdalla?

Kuten kirjoitin, ei paikalla ole rajojen kulmaa tai risteäviä rajoja ainakaan. Yhden pitkän suoran saran raja saattaa viistää kohdalta tai aika läheltä.


Sitten tämän päivän löytöihin. Kävimme lotisevasta vesisateesta huolimatta veljen kanssa työstämässä edelliskertaista paikkaa. Olisin suonut itse itselleni hieman järisyttävämmät löydöt, kun olosuhteet olivat tosiaankin kurjat. Hauska nappi, täikamman pala, 1/4 skilling 1830, musketinkuula, pajaroiskeita sekä tälläkin reissulla kirjanklipsu.


Kuvioitua kuparipeltiä.


Voisin vaikka vannoa, että tuo palanen on skilling-kolikosta.

[raiban]

Kirjaklipsu vaikuttaa aika vanhalta .Löytyikö rajakalliolta mitään ihmeellistä

[Tri Tuonela]

Kirjaklipsu vaikuttaa aika vanhalta .Löytyikö rajakalliolta mitään ihmeellistä

Onhan siinä klipsussa aika syvänvihreä patina ainakin. Tuo rajamerkki löytyi ulkoilun yhteydessä, eikä ollut piipparia mukana. Toisaalta rajamerkki tuskin on kovin antoisa kohde. Paikka on täysin korvessa, ei taloja eikä peltoja lähellä, ympärillä kallioita. Noilla kallioilla on pitkiä matalia muureja, ehkä yhden tai kahden kiven korkuisia. Paikallisen isännän mukaan kalliot ovat olleet venäläisen varuskunnan harjoitusalueena. Kävin viime vuonna etsimässä pudonneita kolikoita, mutta ei löytynyt. Rautanauloja löytyi muurien vierestä. En kaivellut itse muureja, mutta avokalliolla naulat olivat ohuen sammalen ja kallion rajapinnassa, eli ei tarvinnut edes kaivaa. Kallio on liian laakea rautakautiseksi pakolinnaksi, joten harjoitusalue lienee oikea teoria. Täytynee ilmoittaa nuo muurit yhdessä rajamerkin kanssa museolle.

[Tri Tuonela]

Ei ehkä mikään varsinainen päivän löytö enää, mutta menee kuitenkin ketjun otsikon "Tuonela 2011" puitteisiin.

Tuo museolle kesällä toimitettu kappale jäi tuolloin palstalla esittelemättä. Museolta en ole palautetta saanut, mutta aika lailla selvää lienee, että ketjunjakajan kappalehan se siinä. Tätä en vielä esinettä toimitettaessa huomannut, eikä tullut pahemmin valokuvattua. Materiaalina tinapronssi. Ei ole putsailtu kuin puhaltamalla.


Mikäli ketjunjakajaan oletetaan liittyvän kupurasolki, jää nähtäväksi saavatko arkeologit ne ylös kynnöksestä. Samalta paikalta löytyi kaulaketjun katkelma ja karhunhammasriipus, ja museo otti kohteen tarkistuslistalleen.

Selvyyden vuoksi vertasin omaa palastani Leijonan (oik. yläkulma) ja Öhkön (alla) löytöihin samoin päin käännettynä. Todella hämmästyttävää, kuinka samasta kohtaa oma palani ja Leijonan pala ovat murtuneet. Koristelultaan nuo kolme edustavat hieman eri tyyliä. Kaikille löytyy läheinen vastine "Suomen rautakauden kuvastosta".


Nuo Leijonan ja Öhkön ketjut auttoivat ahaa-elämyksen hankinnassa ratkaisevalla tavalla. Hyvä esimerkki tämän palstan tuomasta hyödystä käytännössä.

Leijonan ketju:
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... php?t=4791

Öhkön ketju:
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... o*&start=0

Nyt esitelty löytö on tämän ketjun viimeinen. Tänä vuonna taidan palata "löytö per ketju"- tyyliin (kunhan niitä löytöjä nyt ensin tulee).

[Leijona]

On se kyllä mennyt niin samoista kohdista hajalle, että ovat melkein kuin veljeksiä
Ilmeisesti tuo sinunkin löytämäsi kappale on noussut pellosta? Siellähän niitä palasia varmaan on lisääkin.
Tuon minun löytämäni osan lähistöltä ei löytynyt mitään muuta rautakauteen viittaavaa, joten tuo tuskin riittää rauhoittamaan koko peltoa

[Tri Tuonela]

Pellostahan se on peräisin, ja varmasti kaikki loputkin esineet siellä vielä odottelevat löytymistään. Tuolle pellolle tuli saman tien piippailukielto sähköpostitse, ja jonkin sortin kalmisto siellä kyllä taitaa olla.

Aika pintaraapaisu tuli tehtyä, koska pelto on iso, ja sen päästä päähän löytyi aika vanhaakin esineistöä (kolikkoja, sormuksia ym.) ja sitten nämä muutama rautakautinen esine, jotka pistivät hommalle stopin. Ehdittiin etsiä vain muutama "koelinja" pellon halki. Pellon yhdeltä laidalta on löytynyt vuosia sitten keihäänkärki, vaikkei se karttaportaaliin ollut päätynytkään. Tuo pelto oli vuoden mielenkiintoisin, mutta epäilen, että lupaa jatkaa ei heru missään vaiheessa. Katsotaan nyt sitten miten käy.

Lisäksi mieleen jäivät ympärillä lennelleet pöllöt sekä orastavan metsäpalon huomaaminen ja sammuttaminen, mikä takasi elinikäiset piippailuluvat seudun pelloille.

[raiban]

Upea kokemus,harmittaa tietenkin touhun lopettaminen.Oisko naapuri pelloissa mitään löytämisen arvoista????

[raiban]

Ei ehkä mikään varsinainen päivän löytö enää, mutta menee kuitenkin ketjun otsikon "Tuonela 2011" puitteisiin.

Tuo museolle kesällä toimitettu kappale jäi tuolloin palstalla esittelemättä. Museolta en ole palautetta saanut, mutta aika lailla selvää lienee, että ketjunjakajan kappalehan se siinä. Tätä en vielä esinettä toimitettaessa huomannut, eikä tullut pahemmin valokuvattua. Materiaalina tinapronssi. Ei ole putsailtu kuin puhaltamalla.


Mikäli ketjunjakajaan oletetaan liittyvän kupurasolki, jää nähtäväksi saavatko arkeologit ne ylös kynnöksestä. Samalta paikalta löytyi kaulaketjun katkelma ja karhunhammasriipus, ja museo otti kohteen tarkistuslistalleen.

Selvyyden vuoksi vertasin omaa palastani Leijonan (oik. yläkulma) ja Öhkön (alla) löytöihin samoin päin käännettynä. Todella hämmästyttävää, kuinka samasta kohtaa oma palani ja Leijonan pala ovat murtuneet. Koristelultaan nuo kolme edustavat hieman eri tyyliä. Kaikille löytyy läheinen vastine "Suomen rautakauden kuvastosta".


Nuo Leijonan ja Öhkön ketjut auttoivat ahaa-elämyksen hankinnassa ratkaisevalla tavalla. Hyvä esimerkki tämän palstan tuomasta hyödystä käytännössä.

Leijonan ketju:
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... php?t=4791

Öhkön ketju:
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... o*&start=0

Nyt esitelty löytö on tämän ketjun viimeinen. Tänä vuonna taidan palata "löytö per ketju"- tyyliin (kunhan niitä löytöjä nyt ensin tulee).

Löytyi vielä yksi kuva mikä hyvinkin näyttäisi "Nokialaiselta".Kuvan alareunassa oikealla.

[Tri Tuonela]

Varmaankin löydettävää on, eikä ihan koko lääni sentään mennyt rauhoitukseen, tai ainakaan perusteita sellaiselle ei pitäisi olla. Tosin paikka on siitä erityinen, että kun siirryin lähistön toiselle pellolle melko etäälle edellisestä, löytyi taas rautakautinen esine, tinapronssinen hirvenpää-aiheinen hihnanjakajan hela. Kolikoita oli siellä yhtä hyvin. Kohde lienee kylläkin eri, tai jos ei ole niin paikka lukeutuu Suomen merkittävimpiin . Siirryin reilusti sivuun koko alueelta, eikä rautakautista enää löytynyt. Korkea ja sitkeä luomuheinä lähes esti etsinnät, joten ei tullut paljoa etsittyäkään. Katsotaanpa keväällä miten käy.

Tuo kuvan alaoikealla oleva ketjunjakaja on juuri se läheinen vastine, jota tarkoitin. Oma palani on löydetty Ikaalisista, johon tulee vesireitti Kokemäenjoelta Vammalan ja Nokian Siuron kautta Kyröskoskelle ja siitä edelleen Ikaalisten suuntaan. Nämä viime kesän löydöt pönkittävät käsitystä alueen merkityksestä rautakaudella, tai ainakin omasta mielestäni pönkittävät. Alue on portaalissa rautakaudesta blanco (ei koko Ikaalinen, vaan tuo alue kilometrien säteellä). Nyt siis tuli todistettua, että aiemmin asumattomaksi luultu alue onkin rautakaudella ollut asuttu.

[Kultaseppä]

Erikoista noiden katkelmien samankaltaisuus, olisiko sananmukaisesti valuvika? Näkyikö luupilla/mikroskoopissa huokosia/kaasukuplia tai jännitys/kutistumismurtumia tms., joka voisi selittää asiaa? Tuollaista saa kuitenkin vääntää sormissa aika kovaa, ennen kuin napsahtaa...

[Tri Tuonela]

Erikoista noiden katkelmien samankaltaisuus, olisiko sananmukaisesti valuvika? Näkyikö luupilla/mikroskoopissa huokosia/kaasukuplia tai jännitys/kutistumismurtumia tms., joka voisi selittää asiaa? Tuollaista saa kuitenkin vääntää sormissa aika kovaa, ennen kuin napsahtaa...

Luupilla on nyt liian myöhäistä asiaa tutkia, koska kapistus on ollut kesästä asti museolla. Tuolloin en asiaa tutkinut. Muutamia mahdollisuuksia tuli kuitenkin mieleen:

- Sormissa saa vääntää aika kovaa, mutta kyntöauralla katkeaa jo paljon helpommin. Tukevaa tekoa esine on, eikä murru helposti.

- Tuon ajan metalliseokset ovat voineet olla nykymittapuulla aika epäpuhtaita ja siksi hauraita, ja toisaalta valutyön laatua voi koskea sama asia.

- Murtumalinja noudattelee aika lailla ketjunjakajan ylälenkin sekä reunimmaisen alalenkin välistä linjaa, ja lienee näin melko luonnollinen kohta murtua, kun esineen reunaan kohdistuu jokin voima.

- Toisinaan puhutaan myös esineiden tahallisesta rikkomisesta hautauksen yhteydessä. Nämä löytämäni esineet eivät olleet lainkaan sulaneet, eikä paikalta tullut vastaan yhtään sulapronssi-palasia. Näin ollen ne ovat alun alkaen voineet jäädä aika ehjiksi, jolloin ne on ehkä rikottu. Tämä on tietenkin vain spekulointia. Silti palstalla esitellyt tukevat esineet, kuten kupurasoljet, ovat usein ehjiä. Miksei niitä ole rikottu? Kyllä ne hajalle saa, kun vaikka kangella tai kivellä jumpsauttaa tukevaa alustaa vasten. Esineen murtumapinta ei mielestäni ole läheskään yhtä kulunut kuin esineen kuviopinta, mutta toisaalta murtumisesta on varmasti jonkin verran aikaa (eli ei ihan parin viime vuoden aikana ole katkennut). Olisiko kyntöaura sittenkin? Hevos- tai traktorivetoinen. Joka tapauksessa pellossa pitäisi olla vielä melkoinen määrä tavaraa, sulanutta tai sulamatonta (ketjut, kupurasoljet, + muut koristeet). Jännityksellä odotan, tuleeko museoväki tekemään kaivauksia paikalle. Helppoa ei tule olemaan, jos loputkin esineet ovat kynnöksessä.

Täytyy tähän vielä laittaa itse kehittelemäni lisäteoria esineiden rikkomisesta. Rikkomisen on ilmeisesti (alan kirjallisuuden mukaan) ajateltu "vapauttavan" sulamattoman esineen poltetun vainajan mukana tuonpuoleiseen. Jos itse olisin ollut mukana tuollaisessa toimituksessa, olisin miettinyt sitä, hakeeko joku ensi viikolla jonain yönä arvokkaimmat esineet haudasta pois (esim. koristeellinen miekka voi olla jollekin vähäosaiselle suuri houkutus). Siis väännetään miekka rullalle. Rautakaudellakin varmaan tiedettiin, että pronssikautiset hiidenkiukaat ovat alttiina ryöstelylle. Näinhän Egyptissäkin kehitettiin hautaustapoja mitä erikoisemmilla tavoilla ryöstelyn estämiseksi.

Alueella ei ollut lainkaan pajakuonaa eikä uudempia rikkinäisiä esineitä, joten en pidä todennäköisenä selityksenä pajatarkoituksiin kerättyä metallia. Hautaröykkiöitä ei myöskään ole (ei ympäröivissä metsäkaistaleissakaan), joten mistä esineet olisi kerätty ellei sitten joka ikistä kasaa olisi hävitetty? Ei tätä tietysti voi varmasti sanoa.

[Kultaseppä]

Hyviä argumentteja kaikki! Hauraus voi johtua todellakin epäpuhtauksista, mutta haurastumiseen vaikuttaa myös seosaineiden suhteet, valu-olosuhteet, sulan lämpötila, jäähtymisnopeus ym. Koska tina oli kallista niin valuun käytettiin lyijyä tai antimonia, jotka edistävät sulan juoksemista, mutta tekevät isommissa pitoisuuksissa seoksesta vieläkin hauraamman. Lyijy näkyy käytännössä pieninä syöpyminä, joita on runsaasti enemmän kuin tinaseosteisessa pronssissa.

No, tuskin tuosta katkelmasta kannata kuitenkaan muutaman satasen alkuaineanalyysiä teettää. Tuo viimeinen huomiosi on itse asiassa aika tärkeä! Vaikka pajaa ei olisi ollut mailla, eikä halmeilla, ihmiset ovat todennäköisesti säilyttäneet pienetkin metallin katkelmat varmassa tallessa, sillä ne voitiin myöhemmin myydä sepälle tai vaihtaa puukonterään tms. tarpeelliseen