Tavoitteena olisi myös keskustella halki maalaisjärkeä mukailevat toimintatavat ja toivoisin myös ammatikseen arkeologiaa tekeviltä panosta. Pääpointit voidaan kerätä sitten tähän aloitusviestiin.
Esillä on nyt ollut kaksi eri tapausta lyhyen ajan sisään jotka on herättäneet osin kärkästäkin viestien vaihtoa aiheesta:
Käyttäjän Seitikki hopea-aarre http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... =2&t=22610
Käyttäjän Kollikko kalmisto http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... =2&t=22784
Toisesta keskustelusta poimittu tiivistelmä ammattinäkökulmasta:
Turisten kirjoitti:Tarkoituksenani ei ollut tulla pätemään. Jargonista siivottuna edellisen viestini sisältö on kutakuinkin tämä:
1. Muinaismuistolain päätavoite on suojella kohteet ja ratkoa rakentamiseen liittyvät ongelmat. Tutkiminen käytännössä tuhoaa kohteen, joten se on luvanvaraista. Näin toimitaan myös muualla maailmassa.
2. Jos kuitenkin tutkitaan, sille asetetaan vaatimuksia: siksi tutkitaan vain ammattilaisten johdolla. Tieto häviää, kun tutkiminen tuhoaa kohteen, eikä uudelleentutkiminen ja virheiden korjaaminen ole mahdollista. Esine itsessään voi olla ainutlaatuinen, mutta ilman kontekstia sen kytkeminen mihinkään laajempaan kokonaisuuteen on hyvin vaillinaista, kuten tämä uutinen osoittaa http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005373568.html Lopulta kiinnostavampaa lienee kuitenkin muinaisten ihmisten arki kaikkine ilmiöineen, kuin vain heidän omistamansa esineet?
3. Museoviraston resursseja on jyrkästi leikattu useaan otteeseen viime vuosina. Virastolla ei yksinkertaisesti ole olemassa lisäresursseja, joita voisi siirtää metallinetsinlöytöjen käsittelyyn ja löytöpaikkojen tutkimiseen tai muinaisjäännösrekisterin ylläpitoon. Muistuttaisin, että kiinteä muinaisjäännös on suojeltu, oli se rekisterissä tai ei, ja tämä perustuu lakiin.
4. Muinaismuistolain uudistaminen on koko valtionhallinnon mittakaavassa hyvin pieni asia, jolla ei ole kovin suurta merkitystä (paitsi kulueränä). Siksi uudistusyritykset eivät kerta toisensa jälkeen ole johtaneet mihinkään. Kuntien päätöksentekoon voi olla helpompi vaikuttaa. Niissä toimivat muun muassa maakuntamuseot.
5. Lakia ei koskaan ole mahdollista kirjoittaa siten, ettei sitä tarvitsisi missään kohdassa tulkita. Arkeologiset kohteet eivät muuksi muutu, vaikka lakia muutettaisiin. Hallinnossa tulkintavaltaa käyttää ensisijaisesti lakisääteinen asiantutijaviranomainen (Suomessa Museovirasto). Oikeusistuimet ratkaisevat sitten viime kädessä näistä syntyneet erimielisyydet.
Harrastamiselle löytyy varmasti tilaa. Ilmiö on kuitenkin verrattain uusi ja hallinnon rakenteet jähmeät: tarvitaan molemminpuolista kärsivällisyyttä, ennen kuin saadaan vakiinnutettua uudet toimintatavat. Mitä tulee korvauksiin, tahtoisin ajatella, että harrastamisen vaikutteena olisi ensisijaisesti menneisyyden etsiminen ja löytämisen ilo, eivätkä korvaukset.
